Halusin niin suurella vimmalla valmistua kesäkuussa, että tein tietoisen päätöksen vähentämällä kaikki muut kirjoitus- ja lukemisjutut minimiin. Joitain (muita kuin koulu-) kirjoja kyllä luin, mutta esimerkiksi tähän blogiin ei riittänyt enää ruutia. Kannatti huhkia ja puuduttaa pyllyä tietokoneen edessä, sillä totta tosiaan - sosionomin paperit olivat vihdoin kourassa 16.6.
Elämä tuolta jostain maaliskuusta toukokuun loppuun oli aika kaaosmaista opintojen, kahden (välillä jopa kolmen) työn ja muun elämän yhteensovittamista. Eipä tuota "muuta elämää" tosin tässä juuri ole ollut; kesäkuun alussa havahduin miettimään, että niin olikos mulla kavereita olemassa ja mahdoinko kenties olla jonkin sortin parisuhteessakin? Olen onneksi onnistunut saamaan ympärilleni hyvin ymmärtäväisiä ihmisiä, kiitos siitä.
En halua surkeana nyyhkiä, että kevät oli tosi rankka yhyy. Ei se sitä ollut. Mutta se oli täynnä. Jollekin muulle tuollainen tahti ja työmäärä on ehkä normihomma, mutta itselleni se oli jo siinä rajoilla. Sen kesti, koska tiesin sen olevan väliaikaista. Mutta jos elämä olisi jatkuvasti tuollaista... Ei.
Hassua on se, että en vieläkään kunnolla tajua, että nyt ei ihan oikeasti tarvitse iltaisin ja viikonloppuisin istua kirjoittamassa esseitä. Voin tulla töistä kotiin ja vain olla. Sellaisia hetkiä on viimeisen vuoden aikana ollut melko harvoin. Noin kuukausi sitten aloitin uuden työn, joka on säännöllistä ma-pe kasista neljään -duunia. Ahhhh luksusta! Vielä kun saisi päänkin tottumaan tähän säännölliseen rytmiin.
Nyt keskityn elämään tätä kesää. Lomaa ei juuri työt aloittaneella tietenkään ole, mutta yritän tehdä iltaisin ja viikonloppuisin mahdollisimman paljon kaikkea kivaa ja rentoa. Opettelen olemaan suorittamatta, stressaamatta ja touhottomatta jatkuvasti jotain. Vähän oon jo onnistunutkin! Päivittäin mietin mitä haluaisin tehdä, en mitä pitää tehdä. Aika mukavaa vaihtelua talven ja kevään menoon. Nyt vaan urheilua enemmän ja monipuolisemmin vielä päiviin mukaan.
Hyvä tästä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti