Ensimmäinen vuosineljännes

Huhtikuu! Ja lunta sataa :/

Takana kohta neljä päivää pääsiäisvapaita. Suunnitelmissa oli olla tosi paljon ulkona ja lukea vähintään pari kirjaa. Mutta, mutta... on nukuttanut paljon. Siis tosi paljon, enemmän kuin varmaan olisi normaalia. Ehkä kroppa sitten vain kaipaa joskus ihan pelkkää lepoa? Ja mieli myös.

Alkuvuodesta olen kuitenkin onnistunut tekemään muutakin kuin rullamaan itseni tiukasti peiton sisään. Olen esimerkiksi käynyt leffassa kerran, keikalla kaksi ja lukenut 13 kirjaa. Varannut matkan kesäkuulle, toisen elokuulle. Ilmoittautunut Fuck Cancer Runille. Joogannut, välillä rauhallisesti, välillä hiljaa mielessä kiroillen (voiko kirosanoja käyttää mantrana?). Hengitellyt syvään ja odottanut kesälomaa. Niin, ja soittanut ukulele-keikalla kolmen soittotunnin jälkeen! Aika monta juttua tapahtunut, vaikka jatkuvasti tuntuukin, että ei ehdi eikä jaksa tehdä muuta kuin käydä töissä.


Alkuvuoden huippukirjoja ovat olleet Liv Strömquistin Nousu ja tuho & Kielletty hedelmä, Toinen tuntematon ja Elisabeth Åsbrinkin 1947 - mistä historiamme alkaa. Myös Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut (kuuntelin äänikirjana) ja Satu Rämön Islantilainen kodinonni olivat oikein mainioita. Tiesin jo etukäteen pitäväni Rämön kirjasta, mutta tuo Hullu kuin äidiksi tullut olikin sitten hieman yllätys, koska nuo äitiys- ja vanhemmuusasiat eivät koskaan ole olleet itselle ajankohtaisia.

Toinen tuntematon oli ns. must-read tyypille, jonka yksi suosikkikirjoista on Tuntematon sotilas. Muutama kirjan novelleista aukaisi itkuhanat oikein huolella. Niina Revon "Martta" erityisesti, mutta samalla se oli myös paras. Harmi kun ei ole sitä kirjaa nyt tässä, koska en muista ulkoa niitä muita parhaita, paitsi että Petri Tammisen novelli oli toinen lemppari.

Tammikuussa näin All the Money in the Worldin leffateatterissa, joka oli ihan viihdyttävä. Se, että missasin Call Me by Your Namen ja mitä todennäköisemmin nyt myös Ladybirdin, harmittaa vietävästi. En asu Finnkino-alueella, joten leffaan pitäisi aina muistaa iskeä heti, jos jotain haluaa nähdä. Kotona katsotuista elokuvista mieleen ovat jääneet Hidden Figures (iiiihanat Janelle Monáe ja Mahershala Ali), Kingsman 2 ja Thor: Ragnarök, jonka näin eilen. Sicaron kylmäävä soundtrack jää kummittelemaan todennäköisesti loppuelämäksi, rip Jóhann Jóhannsson.

Tv-sarjojen kanssa on menossa paha jumi, en ole jaksanut keskittyä oikein mihinkään. Criminal Mindsia tosin tuli kipeänä tuijotettua niin paljon, että en ehkä voi enää koskaan katsoa sitä jaksoakaan. Kotimainen Karppi oli minusta ihan okei, samoin Mindhunter vaikuttaa näin parin jakson jälkeen hyvältä.


Nyt täytyy mennä liimaamaan (!) takki ehjäksi!