sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kakstuhattakuustoista

Olisi vaikeaa tehdä tarkkaa kuukausikohtaista vuosikatsausta, koska en muista paljon mitään. Varsinkin alkuvuotta ajatellessa lyö ihan tyhjää. Hetkinen, onkohan vanha kalenteri vielä jossain tallessa?

→→→→→

Oli!

Näköjään töitä olen lähinnä tehnyt, koska mitään kovin kiinnostavia merkintöjä ei löytynyt.


VUODEN MIINUKSET:

- Vuoden alku oli lupaavan upea. Säärissä oleva ihottuma alkoi oireilemaan kipeästi ja ihotautilääkärillä käynnin jälkeen syykin oli selvä: bakteeritulehdus. En itse ymmärtänyt ollenkaan, että kyseessä on ihan vakavahko juttu. Lääkäri määräsi antibiootit, lääkevoiteita ja sairauslomaa. Tulehdus parani, mutta sen verran muistojälkiä jäi, että vieläkään en näillä kintuilla missikisoihin osallistuisi.

- Terveysjuttuna mainittakoon myös viehättävät iskiaskivut, jotka edelleenkin tekevät elämästä välillä runsaasti mielenkiintoisempaa. Seuraavaksi aion kokeilla kalevalaista jäsenkorjausta.

- Toisen kissan kuolema. Vieläkin itkettää.


- Epävarmuus työssä ja toimeentulossa. Kolme osa-aikaista työpaikkaa on toki tässä talous- ja työllisyystilanteessa oikein hyvin, mutta silti stressasi (ja stressaa edelleen). Ansiot jäävät kaikesta huolimatta pieniksi ja olisihan se kiva, jos ei tarvitsisi ihan näin paljoa säätää näiden töiden kanssa. Nyt opintojen jatkuessa on taas edessä entistä epävarmemmat ajat, mutta ei voi muuta kuin luottaa, että kaikki järjestyy.

- Perheenjäsenen sairastuminen. Tämä oli ehdottomasti vuoden 2016 kamalin juttu. Epävarmuus ja huoli jatkuvat edelleen, mutta tämänkään asian kanssa ei voi kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin. En toivo mitään muuta niin paljon kuin sitä, että se saatanan ässällä alkava saataisiin häädettyä kokonaan pois.


VUODEN PLUSSAT:

+ Talvella kävin kansalaisopistolla Avaruuden äärellä -nimisen kurssin, jota pitivät nämä tyypit. Tykkäsin ihan kamalasti ja menen uudestaan, jos vastaavia kursseja vielä joskus järjestetään. Rakastin sitä, että sain istua hiljaa ja kuunnella juttuja planeetoista, avaruusasemista, NASASTA ja kaikesta muusta yhtä siististä.

+ Töiden puolesta pääsin koko kevään ajaksi viettämään yhden päivän viikossa musiikin erityispalvelukeskus Resonaarissa. Siellä näki kuinka kuka tahansa voi oppia soittamaan ja laulamaan. Erittäin inspiroiva paikka, josta lähti aina kotiin hyvällä mielellä.


+ Päiväreissu Pietariin kesäkuussa oli vuoden ainoa ulkomailla käynti. Tykkäsin kaupungista, vaikka paljon jäi tietysti vielä näkemättä. Haluan uudestaan, mutta seuraavalla kerralla en mene laivalla. Ei siinä muuten mitään vikaa ollut, mutta kun laivalla on yleensä vaan aika tylsää. Maissa käytiin ostamassa kaupasta eväät, joita mentiin syömään puistoon. Se oli niin kivaa! Suosittelen skippaamaan joskus kahvilat ja ravintolat ja syömään oikeasti ulkona. Ja tässä tapauksessa eväshommat olivat erityisen jänniä, koska kaupassa luki kaikki kyrillisillä kirjaimilla, joten ihan sai vain rauhassa arvailla.

+ Pyöräily.

+ Uudet tuttavuudet. Olen surkean huono pitämään yhteyttä kavereihin. Se on huono tapa enkä oikein ymmärrä, että miten mulla mitään kavereita enää edes on. Kuitenkin onnistuin viime vuonna tutustumaan useampaankin kivaan ihmiseen, lähinnä eri töiden kautta. En ehkä voi kutsua ketään heistä vielä ihan kaveriksi, mutta toivottavasti jonain päivänä voin. Ja toivottavasti tänä vuonna tajuan pitää paremmin huolta näistä jo nyt olemassa olevista kaverisuhteista!


+ Koira sai ystävän! Siskon perhe otti hoiviinsa kolmevuotiaan tiibetinspanielin, josta on tullut jo melkein kuin oma koira. Niin ihmisrakas ja hellyydenkipeä tapaus se on. Ihana.

+ Paras elokuva: katsoin melko vähän leffoja, Tai ainakaan sellaisia, jotka olisivat jääneet vahvasti mieleen. Spotlight kuitenkin jäi.

+ Paras tv-sarja: eiköhän Broadchurch koukuttanut pahiten. Tietysti jatkoin myös Game of Thronesin rakastamista.

+ Paras kirja: vaikka lukuintoa jälleen löytyykin, ei viime vuodelta tainnut nousta yhtään selvää ylitse muiden -kirjaa. Tykkäsin J. Ryan Stradalin Keskilännen keittiöistä, Johan Theorinin Sankta Psykon kasvateista sekä Marie Hermansonin Laaksosta ja Hämäränmaasta. Tämän vuoden tavoitteena on lukea paljon ja erilaista kirjallisuutta.

+ Paras biisi: Spotifyn mukaan vuoden kuunnelluin biisi mulla on Sannin Että mitähän vittua. Okei, mutta lempparini on silti kyllä M.I.A. feat. Zayn - Freedun. Voisin ottaa tavoitteeksi myös kuunnella enemmän erilaista musiikkia vuonna 2017.

+ Paras ruokajuttu: ilta tamperelaisessa Izakaya Nomu-ravintolassa. Wasabimajoneesi! En tiedä kuvittelenko vai onko lista tosiaan vähän marraskuusta muuttunut, koska en omasta mielestäni löydä listalta enää yhtä annosta mitä silloin syötiin. Siinä nimittäin oli jotain aivan tajuttoman hyvää kastiketta! Vähän niinku soijaa, muttei kuitenkaan. En todellakaan ole mikään japanilaisen ruoan tuntija, mutta nyt Nomussa vierailun jälkeen olen ehdottomasti aiheesta kiinnostunut. Ja ai niin! Naisten vessassa on oikeat teknopöntöt!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti