sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Viisi biisiä vol. 1

Jotta tavoitteeni vuodelle 2017 eivät jäisi pelkäksi horinoiksi, on mietittävä, miten esimerkiksi erittäin tärkeä kohta "kuuntele enemmän erilaista muusiikkia" olisi parasta toteuttaa. Hyvä suunnitelmahan on jo puoli ruokaa, tai jotain semmosta. 


Oikeasti en ole miettinyt yhtään mitään.

Avasin kuitenkin äsken Spotifyn muutaman päivän tauon jälkeen. Käyn yleensä aina ensimmäisenä katsomassa mitä uusia julkaisuja on ilmestynyt. Sainkin nyt idean, että voisin silloin tällöin ottaa vaikka viisi uusinta biisiä kuunteluun ja yrittää sanallistaa niistä jokin ymmärrettävä mielipide. Tai kirjoittaa nyt edes vaan jotain mitä tuli mieleen.

Tästä lähtee! (Huomaa huikentelevaisen lupaileva "vol 1." otsikossa. Tää on pakko siis tehdä ainakin vielä toisen kerran. Luottoa itseen löytyy.) 




Hiplailuuu-uuu-uuun. 
Oon tykännyt aina kaikesta mitä Jenni on tehnyt. Aluksi mietin, että nonni tarvitaanko maailmaan taas uusi uuh uuh -seksibiisi. Vaan ei sentään, vaikka kyllähän tässäkin lupaillaan, että kotosalla vois tapahtuu. Kuuntelin jotain Jennin haastattelua, jossa hän puhui juuri siitä, että sanoitukset voi ajatella monella eri tavalla. Turvasanan voi ihmissuhteissä käyttää ihan kaikissa sellaisissa tilanteissa, jotka ylittävät omat rajat. Eli jos ikinä koskaan meinaat käyttää mun hammasharjaa niin TURVASANA!!

Biisi jää päähän soimaan, mutta ei haittaa ollenkaan. Eli tykkään. 



Ah, tulipalo arkadissa! Lempibändejäni, ehdottomasti. Tää tuntui aluksi hieman omituisella tavalla oudolta, ja oli heti pakko googlettaa, että kukas tuo Mavis oikein on naisiaan? Pitkän linjan R'n'B- ja gospel-laulaja, jolla on aikas siisti soundi. En odottanut näin elektronista menoa, vaikka edellisestä Reflektor-levyn tyylistä olisi niin voinut ennustaakin. Rrrrrakastan Arcade Firen vanhempia, runsaasti erilaisia soittimia sisältäviä biisejä, mutta tämäkin jää aivan varmasti kuunteluun. 

Vaan milloin tulee uusi levy?! (Aijaha ehkä keväällä.) 




Voi pojat kun minä niin tykkään Auroran Eksyväiset-biisistä. Tää oli ihan jees. Kertosäkeen lyriikat jopa ärsytti; hei kato ku ei ketään voi omistaa! Tuskin jää kovin aktiiviseen kuunteluun, tai sitten sunnuntai-ilta ei vain ollut oikea aika kuunnella tätä. Kokeilenpa siis huomenna uusiksi. 



Tämä lienee niitä tyyppejä, jotka pitäisi tietää entuudestaan? Minä oon joskus nähnyt nimen jossain yhteydessä, mutta sekuntiakaan en ollut aiemmin musiikkia kuullut. Ei kyllä ole minua varten ollenkaan. Kuuntelen hyvin, hyvin, hyvin vähän hip hoppia tahi räppiä, ja varsinkin tällainen smuutimpi istutaanmukavastialassohvallejamälaitanvähäntunnelmamusaasoimaan -juttu ei vaan pure yhtään. Sorppa Jermaine, nyt kävi näin. 



Ja heti perään toinen tyyppi, josta en oikein ole syttynyt. Muinainen Reino & the Rhinosin Aurinko oli oikein kiva, mutta sitten nämä kaikki kosketa/kato mua -pimpotukset ovat vaan olleet nou-nouEnpä taida edes tietää miksi. Liian imelää ehkä? 

Mulla ei oikeesti ole tästä juuri mitään sanottavaa. 

Kun tuuli on tarttunut sateenvarjoon oon heittänyt sen helvettiin ✌

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti